Teksti on kirjoitettu yhteistyössä Tuuli Nissisen (LitM, kakeksiatutkija) kanssa.

Viimeaikaisen uutisoinnin perusteella voisi luulla, että syöpähoidoissa tapahtuu ratkaisevia läpimurtoja lähes joka viikko. Todellisuudessa lupaavatkin löydökset ovat vielä pitkään potilaiden ulottumattomissa. Sinnikäs parannuskeinojen selvittäminen on kuitenkin ennen kaikkea pitkäjänteistä työtä. Syöpähoitojen kehittyminen yksilöllisemmiksi ja tehokkaammiksi auttaisi meitä kiistatta saavuttamaan pidemmän eliniän.

Syöpä on yleisnimitys suurelle joukolle erilaisia sairauksia. Solubiologin silmin syöpä tarkoittaa hallitsematonta solujen jakautumista, joka saa alkunsa geenivirheestä. Yksittäinen geenivirhe ei kuitenkaan yleensä riitä aiheuttamaan syöpää, vaan mutaatioita täytyy sattua useammassa solujen kasvua säätelevässä geenissä. Syövän kehittyminen vaatii tyypillisesti mutaation sekä syövänestogeenissä että syöpää aiheuttavassa geenissä, eli onkogeenissä.

Jokaisella meistä tapahtuu jatkuvasti geenimutaatioita useissa soluissa. On sattuman summaa, jos nämä muutokset osuvat siten, että syöpä pääsee kehittymään. Ihmisen elimistössä on myös pitkälle kehittynyt puolustusjärjestelmä, joka korjaa mutaatioiden aiheuttamia vaurioita. Jos järjestelmä kuitenkin pettää, vaurioituneet solut alkavat jakautua hallitsemattomasti, ja tämä johtaa lopulta syövän kehittymiseen. Vuoden 2017 tilastoissa syöpäsairaudet (kasvaimet) olivat suomalaisten toiseksi yleisin kuolinsyy verenkiertoelimistön sairauksien jälkeen. Omaan syöpäriskiinsä voi joiltain osin vaikuttaa elintavoilla, esimerkiksi pysyttelemällä erossa tupakasta.

Yhä useampi lukeutuu syövästä selviytyneisiin

Syöpä on tyypillisesti ikääntyneiden sairaus – mitä vanhemmaksi elät, sitä enemmän soluihin kertyy mutaatioita, ja sitä todennäköisemmin syöpä kehittyy. Ikävää mutta totta. Näin ollen väestön ikääntyessä myös syöpätapausten määrä kasvaa.

Iloinen uutinen on, että nykyisin yhä useampi paranee syövästä. Paranemismahdollisuus on monen tekijän summa; se riippuu muun muassa syövän levinneisyydestä ja tyypistä. Suomessa elää jo yli 260 000 syövästä selviytynyttä.

Syövän selättäminen ei kuitenkaan tule täysin ilman hintaa – syövästä selvinneet vaikuttavat vanhenevan muuta väestöä nopeammin. Syövän sairastaneilla on suurentunut riski lisäsairauksille, kuten osteoporoosille, sydämen toiminnan häiriöille ja muille syöville. Syynä tähän eroon ovat todennäköisesti syöpähoidot. Esimerkiksi kemoterapia ja sädehoito voivat aiheuttaa vaurioita DNA:han, lyhentää telomeerejä, sekä vaikuttaa epigeneettiseen säätelyyn kiihdyttäen näin vanhenemista.

Lihasmassa voi edesauttaa syövästä selviytymistä

Kakeksialla tarkoitetaan syövästä aiheutuvaa lihaskudoskatoa, kuihtumista ja laihtumista. Kakeksia ei liity yksistään vähentyneeseen syömiseen, eikä sitä voi ennaltaehkäistä tai peruuttaa lisäämällä syömistä.

Terveellä aikuisella lihakset muodostavat noin 40% kehonpainosta, joten lihaksilla on suuri rooli koko kehon aineenvaihdunnassa. Lihasten kakeksia aiheuttaa muun muassa heikkoutta ja aineenvaihdunnan ongelmia. Erityisesti luustolihasten ja sydämen kakeksiaan voi suurelta osin vaikuttaa kemoterapia, ja joskus hoitoja saatetaan joutua rajoittamaan kakeksian takia. Tämä voi osaltaan heikentää ennustetta. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että mikäli hoito tehoaa syöpään, sillä on silloin usein myös kakeksiaa parantava vaikutus.

Kakeksia on myös nähty itsenäisenä syöpään liittyvänä kuolinsyynä. Tämän vuoksi viimeaikaiset syöpätutkimukset ovatkin keskittyneet erityisesti lihaskudoksen ylläpitoon sairauden ja sen hoidon aikana. Eläinkokeissa on jo havaittu, että lihaskadon estäminen pidentää syöpää sairastavien elinikää. Vaikuttaisi siis siltä, että korkea lihasmassa voisi osaltaan edesauttaa syövästä selviytymistä.

Tulevaisuudessa tähdätään yksilöllisiin syöpähoitoihin

Hiljattain tiedeyhteisöä kohahdutti uutinen, jossa hiirillä tehdyssä kokeessa imusuonet oli ohjattu tuhoamaan aivokasvaimia. Yksi nopeimmin kehittyvistä syövän hoitomuodoista onkin juuri immuunihoito, tai immunoterapia, jossa potilaan omat solut ohjelmoidaan hyökkäämään syövän kimppuun. Lääkeaineet annostellaan yleensä suoneen tiputuksessa.

Onnistuessaan immuunihoidolla voi olla nykyisiä syöpähoitoja vähemmän sivuvaikutuksia ja tehokkaampi hoitotulos. Ongelmaton ei tämäkään hoitomuoto kuitenkaan ole. Viritetty immuunipuolustus voi perinteisten hoitomuotojen tapaan hyökätä myös kehon terveitä soluja vastaan, aiheuttaen muuan muassa tulehdusta.

Syöpähoidot kehittyvät jatkuvasti ja tulevaisuudessa yhä useampi potilas pääsee selviytyjien joukkoon. Vaikka perinteiset syöpähoidot toisivat mukanaan kasvaneen riskin muille sairauksille kiihdyttäen näin vanhenemista, on syytä muistaa, että me ihmiset vanhenemme hyvin eri tahtiin ihan ilman syöpähoitojen vaikutustakin. Näin ollen on hankalaa arvioida yksinomaan hoitojen vaikutusta omaan yksilölliseen vanhenemisnopeuteen tai sairastumisalttiuteen. Sen sijaan syöpähoitojen ottamatta jättäminen on varma tapa lyhentää omaa elinikää. Oman lihasmassan kasvattaminen ja ylläpito voi sen sijaan olla hyödyksi, niin sairastumisen sattuessa, kuin päivittäisissä askareissakin.

Lähteet:

• Joensuu, Heikki; Jyrkkiö, Sirkku; Kellokumpu-Lehtinen, Pirkko-Liisa; Kouri, Mauri; Roberts, Peter J. & Teppo, Lyly (toim.) (2013) Syöpätaudit. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim.
• Montesano R., Hall J. Environmental causes of human cancers. European Journal of Cancer (2001), 37, Suppl 67-87.
• Cupit-Link, M.C., J.L. Kirkland, K.K. Ness, G.T. Armstrong, T. Tchkonia, N.K. LeBrasseur, S.H. Armenian, et al. (2017). Biology of premature ageing in survivors of cancer. ESMO Open 2, e000250-2017.
• Mohty, B. & M. Mohty. (2011). Long-term complications and side effects after allogeneic hematopoietic stem cell transplantation: an update. Blood Cancer Journal 1, e16.
• Reulen, R.C., C. Frobisher, D.L. Winter, J. Kelly, E.R. Lancashire, C.A. Stiller, K. Pritchard-Jones, et al. (2011). Long-term risks of subsequent primary neoplasms among survivors of childhood cancer. Jama 305, 2311-2319.
• Armstrong, G.T., T. Kawashima, W. Leisenring, K. Stratton, M. Stovall, M.M. Hudson, C.A. Sklar, et al. (2014). Aging and risk of severe, disabling, life-threatening, and fatal events in the childhood cancer survivor study. Journal of Clinical Oncology : Official Journal of the American Society of Clinical Oncology 32, 1218-1227.
• Bhakta, N., Q. Liu, F. Yeo, M. Baassiri, M.J. Ehrhardt, D.K. Srivastava, M.L. Metzger, et al. (2016). Cumulative burden of cardiovascular morbidity in paediatric, adolescent, and young adult survivors of Hodgkin’s lymphoma: an analysis from the St Jude Lifetime Cohort Study. The Lancet.Oncology 17, 1325-1334.
• Scuric, Z., J.E. Carroll, J.E. Bower, S. Ramos-Perlberg, L. Petersen, S. Esquivel, M. Hogan, et al. (2017). Biomarkers of aging associated with past treatments in breast cancer survivors. NPJ Breast Cancer 3, 50-017.
• Song, E., T. Mao, H. Dong, L.S.B. Boisserand, S. Antila, M. Bosenberg, K. Alitalo, et al. (2020). VEGF-C-driven lymphatic drainage enables immunosurveillance of brain tumours. Nature 577, 689-694.
• Mitnitski, A.B., J.E. Graham, A.J. Mogilner & K. Rockwood. (2002). Frailty, fitness and late-life mortality in relation to chronological and biological age. BMC Geriatrics 2, 1-2318.
• Lee SJ, Glass DJ: Treating cancer cachexia to treat cancer. Skelet Muscle 2011, 1(1):2-5040-1-2.
• Zhou, X., J.L. Wang, J. Lu, Y. Song, K.S. Kwak, Q. Jiao, R. Rosenfeld, et al. (2010). Reversal of cancer cachexia and muscle wasting by ActRIIB antagonism leads to prolonged survival. Cell 142, 531-543.
• Hulmi, J.J., T.A. Nissinen, M. Rasanen, J. Degerman, J.H. Lautaoja, K.A. Hemanthakumar, J.T. Backman, et al. (2018). Prevention of chemotherapy-induced cachexia by ACVR2B ligand blocking. J Cachexia Sarcopenia Muscle. 2018 Apr;9(2):417-432
• Fearon, K., Arends, J. & Baracos, V. 2013. Understanding the mechanisms and treatment options in cancer cachexia. Nature Reviews. Clinical Oncology 10 (2), 90-99.
• Kazemi-Bajestani, S. M., Mazurak, V. C. & Baracos, V. 2016. Computed tomography-defined muscle and fat wasting are associated with cancer clinical outcomes. Seminars in Cell & Developmental Biology 54, 2-10.
• Samuels, S. E., Knowles, A. L., Tilignac, T., Debiton, E., Madelmont, J. C. & Attaix, D. 2001. Higher skeletal muscle protein synthesis and lower breakdown after chemotherapy in cachectic mice. American Journal of Physiology. Regulatory, Integrative and Comparative Physiology 281 (1), 133.