Geenien vaikutuksen elinikään on arvioitu olevan noin 20-30%, On kuitenkin löydetty myös yksittäisiä geenejä tai geenimuotoja, jotka vaikuttavat elinikään etenkin tietynlaisessa ympäristössä. Yksi tällaisista geenimuodoista on tyypillinen suomalaisille.

Sydän- ja verisuonitaudit ovat kehittyneissä maissa yleisin kuolinsyy. Suurelta osin tähän johtavat elintavat, erityisesti epäterveellinen ruokavalio, ylipaino ja liikkumattomuus. Myös geeniperimällä on luonnollisesti näppinsä pelissä.

Väärä geeni väärässä ympäristössä

Väärä geeni väärässä ympäristössä voi olla eliniän kannalta kriittinen yhdistelmä. Tästä on käytetty kuvaavaa vertausta: ’Geenit lataavat aseen, ympäristö painaa liipasimesta’. Suomalaisilla yksi tällainen geeni on apolipoproteiini E:n (APOE) tietty geenimuoto.

APOE on elimistön normaali lipoproteiini, joka osallistuu muun muassa rasva-aineenvaihduntaan. APOE:tä esiintyy kolmessa eri muodossa; APOE2, APOE3 ja APOE4. Näistä APOE2:n on havaittu olevan yleinen pitkäikäisillä, kun taas APOE4:n kantajat tuntuvat katoavan tutkittaessa korkeaan ikään ehtineitä ihmisiä. APOE4:n on havaittu johtavan kohonneeseen ’pahan kolesterolin’ (LDL) määrään ja altistavan sydän- ja verisuonitaudeille sekä Alzheimerin taudille. Samainen geenimuoto vaikuttaisi saavan kantajansa myös alttiimmaksi lisäsairauksille, sekä niiden yhteydessä muistin ja oppimisen heikkenemiselle.

APOE4-geenimuodon yleisyys vaihtelee paljon kansoittain. Tutkittaessa nuoria aikuisia, löytyi tätä geenimuotoa noin 10% Italiassa, Ranskassa ja Japanissa. Suomessa vastaava luku oli peräti 25%. APOE4 on siis syystä tai toisesta rikastunut Suomen alueella. Tämä yhdistettynä runsaasti kovia rasvoja sisältävään ruokavalioon ja yhä kasvavaan liikkumattomuuteen on eliniän kannalta kehno yhdistelmä.

Geenin merkitys voi vaihtua eri ympäristössä

Hassua kyllä, sama geenimuoto joka Suomessa vaikuttaa elinikää lyhentävästi, onkin tietyillä alueilla eduksi kantajalleen. Suomen tavoin APOE4 on väestössä yleinen myös Papua-Uudessa Guineassa. Tällä alueella APOE4 nimittäin suojaa malariatartunnalta. Ilmeisesti samat syyt, jotka tekevät APOE4:n kantajista tehottomia kuljettamaan rasvoja, tekevät myös malarialoision leviämisestä tehotonta. Näin ollen APOE4:n kantajat ovat paremmin turvassa taudin kehittymiseltä.

APOE-geeni on hyvä esimerkki geenien ja ympäristön tiiviistä yhteydestä. Geenin tai geenimuodon vaikutukset tulevat monesti näkyviin vain ympäristön vaikutuksesta. Sanotaankin, että geenit eivät toimi vakuumissa, vaan aina vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Epäsuotuisaankin geeniperimään voi osaltaan vaikuttaa omien valintojen, kuten ruokavalion ja liikunnan avulla.

Lähteet:

• Ehnholm C, Lukka M, Kuusi T, Nikkila E, Utermann G: Apolipoprotein E polymorphism in the Finnish population: gene frequencies and relation to lipoprotein concentrations. J Lipid Res 1986, 27(3):227-235.
• Ewbank DC: The APOE gene and differences in life expectancy in Europe. J Gerontol A Biol Sci Med Sci 2004, 59(1):16-20.
• Ryu S, Atzmon G, Barzilai N, Raghavachari N, Suh Y: Genetic landscape of APOE in human longevity revealed by high-throughput sequencing. Mech Ageing Dev 2016, 155:7-9.
• Fujioka H, Phelix CF, Friedland RP, Zhu X, Perry EA, Castellani RJ, Perry G: Apolipoprotein E4 prevents growth of malaria at the intraerythrocyte stage: implications for differences in racial susceptibility to Alzheimer’s disease. J Health Care Poor Underserved 2013, 24(4 Suppl):70-78.
• Christensen K, Johnson TE, Vaupel JW: The quest for genetic determinants of human longevity: challenges and insights. Nat Rev Genet 2006, 7(6):436-448.