Teksti on kirjoitettu yhdessä Saara Marttilan (FT, molekyylibiologi, gerontologi) kanssa.
Vanhenemistutkimuksen kentällä käytetään termejä sekä englanniksi että suomeksi varsin epäjohdonmukaisesti. Tilannetta ei paranna se, että suomessa ’aging’ voi kääntyä ikääntymiseksi tai vanhenemiseksi, jotka eivät ole toistensa synonyymeja. Kuinka vanhenemisesta sitten tulisi puhua?
Vanhenetko vai ikäännytkö, vai teetkö kenties molempia? Kuva: Pixabay
Termien määritteleminen voi tuntua välillä hiusten halkomiselta. Tieteessä termien määrittely on kuitenkin välttämätöntä, jotta kaikki lukijat ymmärtävät yksiselitteisesti, mitä milläkin sanalla tarkoitetaan. Vaikka monessa yhteydessä ikääntymistä ja vanhenemista käytetään toistensa synonyymeinä, nämä eivät tarkoita samaa asiaa. Siinä missä jokainen vuorokausi tuo jokaiselle yhtä monta tuntia lisää ikää, vanhenemisen etenee yksilöllisesti.
Ikääntyminen alkaa syntymästä, vanheneminen alkaa murrosiän jälkeen
Ikääntyminen tarkoittaa yksinkertaisesti iän karttumista, se siis alkaa syntymästä. Vanheneminen puolestaan on joukko prosesseja, jotka ajan kuluessa johtavat haitallisiin muutoksiin solujen ja kudosten toiminnassa. Nämä vanhenemismuutokset heikentävät elimistön toimintaa ja lisäävät kuolemanriskiä. Tyypillisesti vanhenemisen katsotaan alkavan murrosiästä, eli ajankohdasta, jolloin yksilö on täysin kehittynyt ja kuolemanriski pysyy suhteellisen vakaana.
On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että luonto ei tiedä ihmisten määrittelemistä termeistä. On siis osittain sopimuskysymys, kun sanomme että vanheneminen alkaa murrosiästä. Esimerkiksi DNA:han alkaa kertyä mutaatioita heti syntymän jälkeen. Toisaalta suurin osa kehon toiminnoista ja fyysisistä ominaisuuksista on huipussaan nuoruudessa ja varhaisaikuisuudessa, jolloin tuntuisi erikoiselta väittää, että tällainen optimaalisesti toimiva keho olisi jo vanhentunut noin kaksikymmentä vuotta.
Ikääntyminen ja vanheneminen eivät siten tarkoita samaa asiaa. Yleensä molempia termejä käytetään iloisesti sekaisin, vaikka tyypillisesti on kysymys nimenoman vanhenemisesta. Mielenkiintoista on, että Google-haun perusteella selvästi ikääntyminen on käytetympi termi kuin vanheneminen (564 000 vs. 193 000 hakutulosta). Ehkäpä sanaa ikääntyminen suositaan, koska se kuulostaa jotenkin lempeämmältä tai vähemmän negatiiviselta kuin vanheneminen.
Vanheneminen heikentää kehoa, mutta ei ole välttämätöntä
Vanhenemisen aiheuttamat haitalliset muutokset solujen ja kudosten toiminnassa lisäävät paitsi riskiä esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudeille ja muistisairauksille, myös heikentävät aisteja ja kognitiivisia kykyjä. Tyypillisesti ajatellaankin, että vanheneminen onkin useiden sairauksien ja toiminnan vajauksien yhteinen nimittäjä.
Kuitenkin voi olla haastava erottaa, mikä lopulta on vanhuutta ja mikä sairautta. Koska vanhenemismuutokset lopulta johtavat kehon elinkelpoisuuden heikkenemiseen, voidaan sairaudet nähdä vanhenemisen oireina. On määrittelykysymys, ovatko toiminnanrajoituksiin johtavat vanhenemismuutokset osa tavallista vanhenemista, vaiko erillisiä sairauksia.
Mutta onko vanheneminen väistämätöntä?
Vanhenemisen biologiaan keskittyvät tutkimukset ovat kiistatta osoittaneet, että vanheneminen on muovautuvaa ja sitä voidaan muokata. Tiedetään luonnossa eläviä eliöitä, kuten hydrat, jotka eivät vanhene. Koe-eläinasetelmilla vanhenemista on pystytty lykkäämään useilla eri menetelmillä. Kuitenkin toistaiseksi vastaavien hoitojen teho ihmisillä on joko tutkimatta tai osoittamatta. Ehkäpä tulevaisuudessa vanheneminen ja siihen liittyvät terveysongelmat ja toiminnanvajaukset eivät ihmisillekään ole enää välttämättömyys, vaikka ikääntyminen sitä on.
Lähteet:
- Gerontologia (Duodecim, 2022), Luku 16 ”Solun vanheneminen”
- Kananen Laura, Marttila Saara (2019). Vanhenemisen biologiset mekanismit ja miten niihin voi vaikuttaa. Duodecim 135:1098–106
- Kirkland, J. L. (2016). Translating the Science of Aging into Therapeutic Interventions. Cold Spring Harbor Perspectives in Medicine, 6(3), a025908.
IkäKRIISI 