Totta se on – IkäKRIISI-blogi on ollut pystyssä jo vuoden! Kiitos teille lukijoille, kun olette olleet matkassa mukana! Vuosipäivän kunniaksi tarjolla kurkistus blogin kulisseihin, olkaa hyvät.
Blogin aiheita, tapoja ja tyylejä on varmasti yhtä monta kuin on kirjoittajaakin. Samoin syitä blogata – yksi haluaa brändätä itseään, toinen jakaa harrastuksensa ilosanomaa ja kolmas ehkä vain nähdä, mikä aihe kiinnostaa lukijoita. Millainen on IkäKRIISIn blogitaival?
Miksi bloggaan?
Niinpä! Vapaa-aikaahan voisi viettää ihan eri tavalla! Olen kuitenkin valinnut blogin kirjoittamisen, pääosin kolmesta syystä. Näistä tärkein on ehdottomasti oma ammatillinen kehittyminen. Tykkään asettaa pitkän tähtäimen tavoitteita, ja yksi tällainen tuli asetettua reilu viisi vuotta sitten, jolloin halusin kehittyä ikääntymisen biologian asiantuntijana. Jotta sellaiseen koskaan yltää, täytyy tuntea ikääntymisen teoriat ja olla hyvin perillä alan tutkimuksesta. Mutta ryhdyppäs iltaisin töiden jälkeen lukemaan artikkeleita aiheesta – voi tulla uni aika pian tai keksit kyllä Netflixistä jotain jännää katsottavaa.
Blogi onkin ovela tapa huijata itseään niin, että perehtyy aiheeseen yrittäen kertoa siitä muille mahdollisimman selkeästi. Voin jo nyt sanoa, etten olisi asiantuntijana nyt tällä tasolla, jos en olisi blogin kirjoittamista aloittanut. Tällä tiellä on hyvä jatkaa.
Toinen syy on tutustua ikääntymisen biologian aiheisiin, painottuen tämänhetkisiin tutkimuksiin ja uutisointiin. Ilman blogia en olisi niin hyvin selvillä siitä, mistä juuri nyt kohistaan ikääntymisrintamalla.
Kolmas syy on tiedeviestinnän harjoittelu – miten ja mitä viestiä ja milloin? Tähän olen saanut paljon apua muun muassa Kaskas-median koulutuksista. Harjoittelu kaikilla osa-alueilla on vasta alkutaipaleella ja jatkuu edelleen. 😊
Miksi kirjoitan juuri tästä aiheesta?
Kuten Kirjoittaja-osiossa kerron, tämä blogi sai alkunsa puoliksi vahingossa. Kimmoke ikääntymisen biologian tutkimiseen lähti kuitenkin väitöskirjatyöstäni. Tutkimuksessani huomasin, että toisin kuin yleisesti luullaan, liikunnalla ei pystyttykään pidentämään elinikää. Todellisuudessa geenit näyttäisivät määrittävät suurelta osin sen, miten paljon haluamme liikkua, mikä puolestaan vaikuttaa elinikäämme.
Tämä herätti tietysti kysymyksen, että mitä muita luuloja ikääntymiseen liittyy, ja mitkä syyt oikeasti ovat vanhenemisen taustalla. Myös liikunta-aiheet kulkevat sujuvasti ikääntymistekstien rinnalla. Halusin ehdottomasti kirjoittaa suomeksi – ikääntymisen biologiasta on hyvin vähän luotettavaa tietoa suomeksi tarjolla.
Miten blogi sai alkunsa?
Mikään ei synny sattumalta. Tämänkin blogin takana on paljon suunnittelua, vaikka se harrastus onkin. IkäKRIISI piti alun perin julkaista kirjana, ja olin saanut aiesopimuksen kustantajalta vuoden 2015 puolella. Tuossa vaiheessa sopimuksen allekirjoittaminen tuntui kuitenkin liian suurelta riskiltä: oma väitökseni lähestyi, lapset olivat pieniä ja mietin, että astun pahasti ikääntymistutkijoiden varpaille. Siinä vaiheessa sopimus jäi siis allekirjoittamatta, mutta aihe hautumaan.
Väitöksen jälkeen vietin vuoden Minnesotan yliopistossa 2016-2017 tutkijatohtorina, ja siellä ollessani luin paljon ikääntymisen biologiasta. Kiinnostus heräsi jälleen. Tällä kertaa ajattelin kuitenkin blogin olevan minulle helpompi foorumi – tekstejä voisi työstää omaan tahtiin, eikä edes lasten paha korvatulehduskierre rikkoisi mitään sopimuksia, kun sellaisia ei olisi. Ryhdyin valmistelemaan kirjaa varten tekemiäni tekstejä blogiin sopiviksi. Blogin sivut perustin loppuvuodesta 2018, ja ensimmäinen teksti näki päivänvalon äitienpäivänä 2019. Kirjaa varten tekemäni valmiit tekstipohjat ovat suurin syy sille, että olen pystynyt julkaisemaan niin monta tekstiä vuoden aikana.
Mitä jännitin eniten?
Ehdottomasti eniten jännitti se, miten blogi otetaan omassa työyhteisössä vastaan! Onnekseni työpaikalla blogiin on suhtauduttu hyvin positiivisesti. Toimistolta on löytynyt monta ihanaa kollegaa, jotka jaksavat tekstini lukea ja käydä ovellani (puhun nyt ajasta ennen koronaa) vaihtamassa niistä muutaman sanan. Kiitos teille!
Toinen suuri jännityksen aihe on myös yleinen tutkijoiden keskuudessa – olenko riittävän pätevä kirjoittamaan näistä aiheista? Välillä on haastavaa miettiä, mikä aihe on minulle riittävän tuttu, että osaan erottaa virheellisen tiedon oikeasta. Tiedon etsiminen ja arviointi viekin ehdottomasti eniten aikaa. Kun jokin aihe menee liian kauas omasta osaamisalueesta, etsin mukaan aiheen paremmin tuntevan kanssakirjoittajan. Onnekseni kaikkiin yhteiskirjoituspyyntöihini on toistaiseksi vastattu kyllä. Kiitos tästä kanssakirjoittajille!
Miten ja milloin bloggaan?
Kirjoitan blogitekstejä monesti fiilispohjalta, eli aiheista, jotka minua sillä hetkellä kiinnostavat. Bloggaaminen ei kuulu työnkuvaani, joten teen sitä vapaa-aikana, ja pääsääntöisesti iltaisin/öisin, jolloin on minulle paras aika kirjoittaa. Tähän vaikuttaa tietysti myös se, että meillä on kotona 2013 syntyneet kaksoset, jotka eivät paljon koneella istuvasta äidistä perusta. Kirjoittaminen onnistuu siis parhaiten silloin, kun he nukkuvat. Bloggaan aina samassa sohvan nurkassa 😀
Pääosin julkaisen tekstit heti kun ne ovat valmiita. Joskus kun kirjoitus on ollut haastavaa, luetutan tekstin aviomiehellä. Hän on yllättävän hyvin jaksanut tehdä tätä oikolukua, ja huomauttaa kyllä, jos teksti kuulostaa halvalta käännöstyöltä! Erityisen arkaluontoiset aiheet, kuten syövästä ja koe-eläintöistä kertovat tekstit luetutan siskollani, jonka arviointikykyyn luotan täysin – hän on paitsi siskoni, myös kirjallisuuden maisteri ja psykologi. Yhdessä kirjoitetut tekstit luetutan yleensä pariin otteeseen kanssakirjoittajalla, pitäen heidän työnsä kuitenkin mahdollisimman kevyenä – hekin tekevät tätä ilmaiseksi ja omalla ajallaan. Suuri kiitos tekstien korjaamisesta kuuluu koko tälle porukalle!
Mistä etsin blogiin aiheita?
Käytän monia eri kanavia blogitekstien aiheiden kalasteluun – seuraan somekanavia (Twitter, Instagram, FaceBook), uutisia ja kirjoja ja teen ihan rehellistä kenttätyötä. Olen ajautunut juttelemaan blogista täysin tuntemattomien ihmisten kanssa niin hiekkalaatikolla, juna-asemalla kuin kampaajallakin (kyllä, olen se rasittava tyyppi, joka aloittaa keskustelun jopa hississä). Minusta on äärimmäisen mielenkiintoista kuulla, mitä ihmiset ajattelevat vanhenemisesta ja sen syistä, ja millaisia uskomuksia asiaan liittyy. Otan siis todella mieluusti aihe-ehdotuksia vastaan – laita mulle viesti!
Lämmin kiitos lukijoille ja tukijoille tästä vuodesta!
Innolla seuraavan kimppuun. 😊
-Sira-
PS. Mistä saat tiedon aina kun uusi blogiteksti on julkaistu? Seuraa minua joko FaceBookissa (IkäKRIISI), Instagramissa (@IkaKRIISI) tai twitterissä @SiraKarvinen.
IkäKRIISI 